Historiaa?

Synnytyksen Kiperät Hetket

On synkkä ja myrskyinen syysyö. Anno domini -79. Jari ja Jontte istuskelevat leikkipuistossa Soramäessä. On tylsää. Yhtäkkiä Jarsse saa nerokkaan ajatuksen. ”Perustetaan jumalauta bändi” hän virkkaa toverilleen. Jontellehan se vaan käy, mutta mieleen juolahtaa yksi pieni yksityiskohta. ”Mitäs vittua minä siinä bändissä teen” hän kyselee tulevalta muusikkokollegaltaan. ” Sää voit soittaa vaikka… kitaraa. Mä opetan”.

Mahtoiko olla syysyö, saatika sitten myrsky, mutta muuten homma alkoi noin. Jari ja Jontte päätti perustaa orkesterin. Kahdestaan se ei siihen mailman aikaan onnistunut, joten piti löytää muutama muu ukko vielä mukaan. Nythän bändissä oli jo kaksi kitaristia ja laulaja. Eli mistä rumpali. Noo, varsin läheltä, eli samoisesta Soramäestä löytyi Reiska. Hänen siskonsa seurusteli yhden rumpalin kanssa, joten Repe oli siis lähes rumpali itsekin. Ja mikä parasta, sillä hetkellä vailla bändiä oleva siskonmies lupasi rummut lainaan aloitelevalle rumpalille. Repestä tuli välittömästi bändin paras soittaja, olihan hänellä jotain mitä muilla ei ollut, elikkäs soitin.

Muillekin epeleille soittimia hankittiin. Jostain myös saatiin vahvistin. Tämä styrkkari kasvoi sittemin bändin sisällä legendaarisiin maineisiin. Kyseinen Laney-merkkinen stydäri, lempinimeltään Sikavahvistin, jaksoi jollain ilveellä työntää ulos kaksi kitaraa ja laulun. Laney rules.

Samaan aikaan toisaalla soitteli Hurriganesia ja CCR:rää muutama kloppi, muassaan bassoa soittava pullukka Timmy. Hänellä oli oikein omat kamat, basso ja jopa 30 wattinen vahvistin. Eräänä päivänä häntä lähestyi irokeesipäinen punkkari Repe ja pyysi bändiin. Muutaman tiukan kysymyksen jälkeen Reiska kertoi heidän orkesterin linjan olevan ”punkkia saatana”, ja se ei konservatiivista Timmyä juurikaan miellyttänyt. ”Lainaa ees kamoja, tai paan daijuun” jatkoi smalltalkkiaan Reiska, ja saikin kamat lainaksi. Bassoa ryhtyi soittamaan Mämpän Tani.

Vähän myöhemmin Timmyä kuitenkin rupesi kamojensa kohtalo vaivaamaan ja niin hän päättikin käydä katsomassa punkkareiden treenejä. Ei musiikkikaan hullummalta kuulostanut, mutta enemmän kamatonta basistia vaivasi vermeittensä kohtalo. Niinpä hän jo kohta pyrkikin ihan omatoimisesti basistiksi ja pääsikin. Nyt rupesi jo rytmiryhmän kokoonpano vakiintumaan.

Samalviisiin toisaalla oli myöskin olemassa rautalanka- ja 60-luvun musiikkiin erikoistunut orkesteri nimeltä Foxes. Bändissä kitaristeina veljekset Pepe ja Mauge Konttinen. Maugen korviin oli kiirinyt huhu varsin mainiosta punk-bändistä, ja niinpä hän jo kohta olikin valmis vaihtamaan bändiä. Päivä eräänä Markku ilmestyi Wankers:ien treenikämpille muassaan aito Fender Telecaster ja 100W HH-vahvistin. Juma mikä guru.

Nyt kun mukana oli jo ihan oikea kitaristi, niin Jari siirtyi pelkästään laulamaan. Eli se aito, alkuperäinen Wankerström kokoonpano oli:
Jarsse,laulu. Mauge, kitara. Jontte, kitara. Repe, rummut. Timmy, basso.

Naamakirjassa